 |
| Tämä puinen krusifiksi on ollut Suoniemen kirkon alttaritaulun paikalla vuoteen 1903 asti. Krusifiksi on tehty 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa. |
Tämä krusifiksi on varmasti yksi niistä kirkkomuseon esineistä, joita en tule unohtamaan. Se on niin karu ja kaunistelematon, että se tuo Kristuksen kärsimyksen lähelle aivan eri tasolla kuin useimmat muut - esteettisesti paljon miellyttävämmät - alttaritaideteokset.
Totuus kuitenkin on, ettei Jeesuksen kuolema ollut kaunis. Se oli kohtuuttoman kipeä ja inhottava. Se oli ruma ja epäreilu.
Mutta turha se ei ollut: "Jumala ei ole tarkoittanut, että saisimme osaksemme vihan vaan että pelastuisimme Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. Kristus on kuollut puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan, olimmepa valveilla tai kuoleman unessa."
(1. Tess. 5: 9 - 10)
Samasta aiheesta puhuu myös The Rainin kappale Sotilas:
"Totta tosiaan
Iskin naulat Jumalaan
Muistathan minut
Älä muista virheitäni
Tätä kuolemaa
En koskaan voi unohtaa
Syyttömän murhaan
Sen veri kirjoittaa
Tätä kuolemaa
En koskaan voi unohtaa
Et kuollut turhaan
Sä maksoit mut vapaaksi"
Lopuksi lainaan vielä pari minua puhuttelevaa pätkää Max Lucadon kirjasta Jumalan lupauksia:
"Koskaan ennen ei saastaisuus ollut päässyt niin lähelle pyhyyttä kuin Golgatalla. Koskaan ennen maailman hyvyys ei ollut siinä määrin nivoutunut pahuuteen kuin ristillä. Koskaan ennen oikea ei ollut kuroutunut niin kiinteästi väärään kuin silloin, kun Jeesus roikkui taivaan ja maan välillä. Jumala ristillä. Ihmisyys pahimmillaan. Jumaluus parhaimmillaan."
"Katso anteeksiantamukseen, jota välittyy noista ojennetuista käsivarsista, ja rohkaistu... Koskaan nuo käsivarret eivät ole olleet siinä määrin ojennettuina kuin roomalaisella ristillä. Toinen käsivarsi ojennettuna historiaan, toinen kurottamassa tulevaisuuteen. Anteeksiantamuksen halaus tarjolla jokaiselle, joka on tuleva."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti