Kun jokin asia on mielestämme vinossa, helposti "zoomaamme" siihen niin, ettei muulle jää tilaa. Minulle kävi niin tämän messukasukan kanssa:
Yksityiskohta Nokian kirkossa käytössä olleesta samettisesta messukasukasta, joka on valmistettu Turussa vuonna 1839. |
Minusta ajatus papista siunaamassa seurakuntaa pääkallo helmassaan tuntui jollakin tavalla kovin irvokkaalta ja epämiellyttävältä. Kirkossa käydessäni kaipaan paljon ennemmin vakuutusta anteeksiannosta, rauhasta ja rakkaudesta kuin muistutusta alati vaanivasta kuolemasta.
Keskittyessäni tähän yksityiskohtaan tulin kuitenkin sivuuttaneeksi kokonaisuuden - ja samalla pääasian. Minä sivuutin ristin.
Nyt minä näen paremmin, kokonaisemmin. Kuolema on, mutta meidän toivomme on kuolemassa, ristinkuolemassa. Kuolemasta ei tarvitse ahdistua. Kirkossa voi rauhassa kuvata kuolemaa, koska sillä ei ole mitään valtaa. Mittasuhteet on nähtävä oikein: pieni kuolema, suuri risti. Risti, joka on pääasia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti