torstai 31. heinäkuuta 2014

Vika perspektiivissä

Kuvittelepa, että hyttynen pistää sinua nilkkaan. Pistos kutiaa vietävästi. Päivän lehteä lukiessa, tv:tä katsoessa, nukkumaan mennessä... Yrität kaikin keinoin olla raapimatta ja keskittyä johonkin muuhun, mutta tuo viheliäinen pistos ei vain suostu jättämään sinua rauhaan. Huomaatko silloin, että tuo pistos on mitättömän pieni piste kehollasi, että mistään muualta ei kutita, että kokonaisuudessaan tunnet olosi varsin hyväksi ja terveeksi?

Kun jokin asia on mielestämme vinossa, helposti "zoomaamme" siihen niin, ettei muulle jää tilaa. Minulle kävi niin tämän messukasukan kanssa:

Yksityiskohta Nokian kirkossa käytössä olleesta samettisesta
messukasukasta, joka on valmistettu Turussa vuonna 1839.

Minusta ajatus papista siunaamassa seurakuntaa pääkallo helmassaan tuntui jollakin tavalla kovin irvokkaalta ja epämiellyttävältä. Kirkossa käydessäni kaipaan paljon ennemmin vakuutusta anteeksiannosta, rauhasta ja rakkaudesta kuin muistutusta alati vaanivasta kuolemasta.

Keskittyessäni tähän yksityiskohtaan tulin kuitenkin sivuuttaneeksi kokonaisuuden - ja samalla pääasian. Minä sivuutin ristin.



Nyt minä näen paremmin, kokonaisemmin. Kuolema on, mutta meidän toivomme on kuolemassa, ristinkuolemassa. Kuolemasta ei tarvitse ahdistua. Kirkossa voi rauhassa kuvata kuolemaa, koska sillä ei ole mitään valtaa. Mittasuhteet on nähtävä oikein: pieni kuolema, suuri risti. Risti, joka on pääasia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti