 |
| Nokian kirkossa käytössä ollut jalkapuu. |
 |
| Ensin Pirkkalan vanhassa kirkossa ja sen jälkeen Nokian kirkossa käytössä ollut häpeäpenkki. |
1600-luvun jälkipuoliskolla voimaan tullut kirkkolaki painotti ankaraa kirkkokuria. Sen aikana kurinpidollisina rangaistuksina käytettiin sakkoja, häpeärangaistusta ja ehtoolliselta poissulkemista.
Tässä kesän mittaan olen mietiskellyt, mitä nämä vanhat rangaistukset voisivat vastata tänä päivänä. Sakko toki on yhä sakko, mutta entäpä nuo kaksi muuta? Arvelen, että montaakaan kapinoivaa nykynuorta ei juuri hetkauttaisi kielto mennä ehtoolliselle, mutta ehkäpä kielto mennä Facebookiin voisi tuntua enemmänkin. Kyse on joka tapauksessa yhteydestä poissulkemisesta.
Häpeärangaistuksesta sanotaan, että sen käyttö lakkautettiin lopullisesti 1860-luvulla, mutta minun mielestäni se on vain muuttanut muotoaan. Sen sijaan, että pahantekijät nököttäisivät tuomittavina kirkon eteisessä, tuomitaan heidät nykyisin iltapäivälehtien sivuilla ja netin keskustelupalstoilla. Rangaistuksissa on siis tapahtunut muutosta – parannuksesta sen sijaan on jo vaikeampi mennä sanomaan mitään.
Minä ihmettelen sitä, mikä ihmeen tarve ihmisillä on rangaista toisiaan, ja ennen kaikkea sitä, millä oikeutuksella he sen tekevät. Jeesus on Raamatussa asiassa hyvin yksiselitteinen: ”Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan.” ( Luuk. 6: 37 )
Vaikka ihminen ei vielä tähän aikaan mennessä ole aivan ymmärtänyt, ettei rangaistuksin saavuteta rauhaa ja hyvää tahtoa, on Jumalan kasvatusmetodi onneksi erilainen: Jumala tietää, että armo on ainoa ”rangaistus”, joka todella voi saada aikaan sisäisen muutoksen ja parantaa paatuneen sydämen. Raamatun sanoin: ”Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille.” ( Matt. 5: 45 )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti