torstai 25. heinäkuuta 2013

Laupiaan lahja


Kuvissa Nokian kirkossa vuodesta 1886 lähtien käytössä olleen
ehtoollisviinikannun yksityiskohta, ristin ympärille käpertynyt karitsa
Raamatun päällä. Nykyisin myös tämä aarre löytyy kirkkomuseostamme.



Mieti sellaista hetkeä, kun olet saanut lahjan, ja tunnustele tuntemuksiasi sillä hetkellä. Olit varmaan iloinen, ehkä myös hieman yllättynyt ja hämilläsi. Mutta ilon rinnalle saattoi pian nousta vaivaantunut syyllisyys: olisi pitänyt itsekin ymmärtää hankkia jokin lahja. Noh, ensi kerralla muistat sitten tuoda jonkin, mieluiten suunnilleen samanarvoisen, vastalahjan.
Jeesus on Jumalan karitsa, uhrilahja, jonka turvin me saamme uskoa syntimme anteeksi annetuiksi ja tulla Jumalan tykö kaikkine virheinemme. Jumalan lahja, ikuinen elämä taivaan kodissa, on niin mittaamattoman suuri, ettei ihmisellä kerta kaikkiaan ole antaa vastalahjaksi mitään, mikä tasoittaisi tilit. Minkään valtakunnan videopelit, hierontalahjakortit, saunasetit tai ulkomaanmatkat eivät riitä.
Kyseessä ei kuitenkaan ole vaihtokauppa, johon lahja nykyisin usein sekoitetaan. Raamattu sanoo: ”Mutta henkeään ihminen ei voi lunastaa, ei hän voi käydä kauppaa Jumalan kanssa. Elämän lunnaat ovat liian kalliit, ne jäävät iäksi maksamatta.” (Ps. 49: 8 – 9)
Jumala ei siis odotakaan vastalahjaa vaan toivoo meidän vain iloitsevan antamastaan lahjasta ja ottavan sen käyttöön. Se ei saa jäädä kaapin ylähyllyn peränurkkaan pölyttymään, vaan sen pitää saada valaista arkeamme ja kirkastaa juhlaamme. Jeesukselle kuuluu kunniapaikka elämässämme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti