Kuvassa Nokian kirkon alttarikynttilät
Kristinuskossa kynttilällä on monia symbolisia merkityksiä. Kynttilä voi symboloida esimerkiksi rukousta, lämpöä, yhteyttä, valvomista tai valon voittoa pimeydestä. Myös kynttilöiden lukumäärällä on oma merkityksensä. Kirkon alttarilla palavat kaksi kynttilää kuvaavat toisaalta Jumalan sanan kahta puolta, lakia ja evankeliumia, ja toisaalta Jeesuksen ihmisyyttä ja jumaluutta.
Kaikki tietävät, ettei kynttilä itsessään ole kovin kummoinen kapistus. Itse asiassa se on niin yksinkertainen, että muistan jo tarhaikäisenä itsekin valmistaneeni sellaisen. Kuitenkin kynttilät ovat olleet ja ovat edelleen monin tavoin tarpeellisia. Kynttilä ei ole pelkkä koriste, vaan se todella tuo valoa ja lämpöä ympärilleen.
Itsekään en tunne olevani mitenkään erikoinen, mutta kykenenhän minä toki tekemään paljon enemmän kuin pala vahaa ja pätkä lankaa. Jos siis kynttiläkin omalla paikallaan täyttää tehtävänsä ja on avuksi ja iloksi ihmisille, miten paljon minä voisinkaan toisten hyväksi tehdä? Ja miten paljon enemmän, jos vielä muistaisin senkin, ettei loppujen lopuksi sillä ole mitään väliä, mitä minä itse osaan tai jaksan: Jumalassa on minun voimani, minun sydänlankani, ja Hänen rakkaudessaan liekkini lämpö.
Raamatussa Jeesuskin muistuttaa: ”Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” ( Matt. 5: 14 – 16 )
Rukous:
Kun uskoni suitseva kynttilä on
ja rakkaus penseä, toimimaton,
mun uhrisi lämmöstä syttyä suo
ja viedä sun tultasi toistenkin luo.
( Virsi 438, 4. säkeistö )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti